Uusi vuosi, vanhat kikat

Koska Tarja pitää huomenna uudenvuodenpuheensa, otanpa itse pienen ennakon. Päättyvä vuosi oli minulle henkilökohtaisesti hyvin poikkeuksellinen ja merkittävä ja paljolti sellainenkin, jonka joitain vaiheita en myöhemmin liikoja muistele. Mutta liikunta näytteli muuten risaisessa vuodessa minulle tärkeää ja liimaavaa roolia ja todisti viimeistään nyt, kuinka oleellista se on ihmisen henkisenkin hyvinvoinnin takia. Liikunnan merkitys sen kun korostuu vaikeampana ja epävarmempana aikana, ja sellaistahan tässä nyt eletään kai yhteisesti globaalistikin.

Silti kuntourheilu ei saisi muodostua miksikään uskonnoksi, jota bisnes ihan sumeilematta hyödyntää. Itse karsin kuluneen vuoden aikana joitain elementtejä omasta harjoittelustani, kuten mm. tietyt lisäravinteet. En silti tuomitse niitä, koska varmasti jotkut niistäkin hyötyvät. Kukin kasakoon oman cocktailinsa kuten parhaaksi näkee ja valitkoon esimerkiksi varusteensa makunsa mukaan. Itse pyrin pitämään homman mahdollisimman yksinkertaisena harjoittelun monipuolisuudesta tinkimättä. Kyllä tähänkin elämäntapaan saa rahaa palamaan niin paljon kuin haluaa, mutta kaikenlaisista houkutuksista huolimatta yritän pitää järjen mukana touhussa, kun minulla ei ole noita sponsoreitakaan (eipä tosin menestymispaineitakaan :-). Ja usein harjoittelussa vanhassa kuitenkin vara parempi... Toki vaaditaan myös laadukkaita uusiakin tuotteita ja palveluita, jotta touhu pysyy hauskana.

Hyvää ja hikistä uutta vuotta!

Teoriasta käytäntöön

Uusi vuosi tarkoittaa usein sitä, että tehdään lupauksia elämäntapojen parantamisesta ja ilmoittaudutaan oikein isolla joukolla liikuntaryhmiin, jumppiin tai liitytään kuntosalille. Innostusta riittää monilla jonkun aikaa, mutta jo muutaman kuukauden päästä tilaa on taas paikoissa enemmän, kun innostus hiipuu.

Omatkin elämäntapani olivat tuohon kolmekymppiseksi asti varsin kyseenalaiset. Sittemmin olen muun muassa laihtunut parisenkymmentä kiloa ja jättänyt esimerkiksi tupakan lopullisesti uskoakseni. Minä tiedän nyt, mikä minut on saanut tässä suhteessa muuttumaan ja miksi sen kuin vain syvennän harrastustani tai siis oikeammin sanottuna tätä uutta elämäntapaani. Valitettavasti sitä tulta en voi kenellekään siirtää, vaikka mielelläni sen tekisinkin. Sen kun on sytyttävä ihan itsestä. Uskon, että se on periaatteessa jokaiselle mahdollista, jos kerran minullekin.

En tule rasittamaan lukijoita, sikäli kuin sellaisia jostain ilmaantuu, liian yksityiskohtaisilla kuvauksilla harjoitteluohjelmilla, urheiluvälineanalyyseillä tai sen sellaisella materiaalilla, jota muualtakin kuten netistä löytyy pilvin pimein ja varmasti minua pätevämpien asiantuntijoiden välittämänä. Voin toki kerätä tuohon sivuun joitain linkkejä sitä mukaa kun luontevaa on.

Olkoon linkkikokoelma vaikka Sporttiteorian lyhyt oppimäärä...

Matka alkaa

Tästä se alkaa tämä matka. Olen päättänyt, että vuonna 2009 juoksen (tai kävelen tai konttaan tai ryömin) elämäni ensimmäisen maratonin, mikäli vain terveys sen sallii. Alustavaksi tapahtumaksi olen kaavaillut 23. toukokuuta juostavaa Tuusulanjärven maratonia, koska se järjestetään tutuissa vanhoissa kotimaisemissa ja on myös ajankohtansa takia mainio kevään lopetus. Aikatavoitetta minulla ei ole, määritetään se lähempänä h-hetkeä jos sittenkään, mutta haluan kuitenkin päästä hyvissä voimissa maaliin ja nauttia matkasta täysin siemauksin. Harjoittelun aikana olen sen vuoksi valmis hieman sietämään epämukavuuttakin ja järjestämään elämäni niin, että se tukee projektia. Ehkäpä oikein onnistuessaan projekti tukee myös elämääni. Minulla on vajaa puoli vuotta aikaa, sen pitäisi kyllä riittää näillä pohjilla.

Alun perin minun piti osallistua maratonille jo vuonna 2007, mutta silloin jalkani ei vielä kestänyt vaadittua treeniä. Tänä vuonna olen harjoitellut aika paljon muuten, mutta en systemaattisesti maratonmielessä. Kulunut vuosi on ollut ehdottomasti elämäni kuluttavin, ja joulukin meni vielä sopivasti flunssassa, joten tästähän matka on hyvä aloittaa. Lähdetään siis kick-off -lenkille… Se saa olla ns. kevyt peruslenkki, jotta saa koneen taas käyntiin. Vauhti olkoon joulun jäljiltä vielä sopivan leppoisa, koska tämä matka ei ole mikään pikaspurtti. Tämä homma kun vaatii enemmän kärsivällisyyttä.