Euforian vastakohta lienee dysforia. Ihan sellaista en nyt sentään kokenut sännätessäni tänään pienelle aamulenkille pimeään ja pakkaseen ilman aamupalaa, mutta eihän se heti mukavalta kuitenkaan tuntunut. Nyt on aika pikkuhiljaa ruveta kouluttamaan maallista tomumajaa käyttämään paremmin rasvoja polttoaineena. Aamulenkki kuitenkin herättää mukavasti, joskin jo nyt tuntuu siltä, että voisi taas ottaa pikku nokoset. Mutta en nyt sentään tohdi, kun pitää blogata muitakin kuin pelkkiä z-kirjaimia.
Nyt on mennyt pitkään ilman kipuja tai edes pieniä loukkaantumisia. Muutenkin olen välttynyt suuremmilta vammoilta, vaikka omaan valikoimaani onkin kuulunut mm. kontaktilajeja sekä sulka- ja jalkapalloa. Kun aloitin aktiivisemman urheilun, paikat olivat tovin erittäin arkoina. Ei mikään ihme, koska olihan uusi spartalaisempi komento kevyeen ja ns. makeaan (muka) elämään tottuneelle kropalle todellista shokkihoitoa, jota vastaan piti nousta kapinaan oikein kunnolla. Mutta ajan myötä ja myös pienen fysioterapian avulla päästiin noista kivuista eroon ja nyttemmin pääsääntöisesti on erittäin hyvä olo, varsinkin kun jaksaa vielä venytellä. Joskus sitä jopa kaipaa pientä kolotusta johonkin lihakseen, jotta voisi olla varma, että on treenannut kunnolla!
On muuten käsittämätöntä, että vakuutusyhtiöt vaativat usein lisävakuutusta esimerkiksi kontaktilajeille. Eivät taida ottaa laskelmissaan huomioon niitä piileviä säästöjä, joita syntyy kun niissä treeneissä, joissa riskit on hallittavissa muutenkin hyvin, kehittyy varmasti paremmat valmiudet kohdata yllättäviä ja jopa uhkaavia tilanteita. Nämä valmiudet voivat varmasti ehkäistä tai ainakin lieventää isojakin vahinkoja normaalielämässä. Minun mielestäni tämäntyyppisiä terveempiä elämäntapoja muutenkin korostavia lajeja harrastavat peruskansalaiset, joiksi en nyt lue tässä yhteydessä vaikkapa kilpailevia vapaaottelijoita, voisivat ihan hyvin saada vakuutuksensa jopa halvemmalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti