Nyt on mennyt jonkin aikaa vähän kevyemmällä treenillä niin, että ravinto ja lepo ovat korostuneet. Se alkaa tuntua palautumisena, niin ruumiin kuin hengenkin. Motivaatio, joka hetken oli kateissa, alkaa taas nousta ja 42 195 km ei tunnu ehkä sittenkään ihan utopialta.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja muutkin kuin fyysiset impulssit voivat kuormittaa tuota monimutkaista biosysteemiä. Mutta kun fysiikka on kunnossa, kestämme paremmin meitä stressaavia asioita. Niin se vaan on. Uskokaa pois.
Tänään olisi tiedossa nyrkkeilytreenit, jotka ovat viime aikoina olleet meikäläisen harjoittelun kulmakivi. Juoksua ajatellen keli on ollut ulkona muuten hyvä, mutta liukkaus on tehnyt hommasta vähän riskaabelin. Nyt ei viitsisi teloa itseään ainakaan millään tyhmällä tavalla, sillä se venyttäisi projektia kyllä aika lailla. Kuten kaikissa projekteissa, eipä tässäkään ole yhtään ylimääräistä aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti