On siis kevät

Kevät alkaa olla jo huulilla, maaliskuu on jo muutaman päivän vanha. Tarkistetaanpa oma status toukokuuta ajatellen.

Yleinen kunto on kelvollinen, paikkojen tilanne pitkästä aikaa jopa siedettävä. Selkävaivan pieniä jämiä vielä tuntuu. Kaksi kuukautta loukkaantumisesta jo mennyt. On se vaan sitkeässä.

Erityisesti nyrkkeilytreenien ansiosta maksimikestävyys (tai "vauhti-") on vamasti hyvällä tasolla, mutta maratonia varten tarvittava peruskestävyys on kieltämättä arvoitus. Juoksu on jäänyt valitettavan vähälle vuodenajankin takia. Mutta jos nyt alkaisi saamaan kilometrejä enemmän alle, homma voisi olla vielä ihan mahdollinen. En silti ota paineita toukokuun suhteen, muitakin mahdollisuuksia tulee kyllä myöhemmin. Peruskestävyys täytyy joka tapauksessa jotenkin lähiaikana testata.

Maratonin selvittäminen vaatinee myös jonkin verran henkisiä voimavaroja. Uskon niitä kyllä löytyvän riittävästi...