sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Kehäraakin comeback

Ei ole totta. Jo toinen tunnustautunut tämän blogin lukija, joka kaiken lisäksi tuntui ihmettelevän, ettei päivityksiä tänne ole vähään aikaan kuulunut…. Pahoitteluni asiasta. Syitä on useampikin. Omien asioiden järjestely on vaatinut viime aikana erittäin paljon paukkuja, ja tässä välissä tuli käytyä myös pari kertaa ulkomailla. Sielläkin totta kai hieman treenattiin, vaihtelua haettiin mm. kipittelemällä rantahietikolla paljain varpain kuin David Hasselhoff konsanaan. Se on kunnon jalkahoitoa se. Lisäksi n. 120 porrasta kukkulalla sijainneelle hotellille tarjosivat varmasti paremmat puitteet urheilulle kuin muutaman neliön hikinen kuntosali, joka sieltä puuttui.

Jos nyt ajattelen tuota toukokuun maratonia, niin kyllä se vaan taitaa tulla liian äkkiä. Kun olen lähtöviivalla, tahdon olla luottavainen, että saan homman kunnialla kotiin. Nyt ei ole vielä sellaista tunnetta, ja reilu kuukausi olisi enää aikaa. Rullaluistelu- ja pyöräilykausi on aluillaan, ja uskon, että näiden lajien avulla saan tarvittavaa kestävyystreeniä, joka on kärsinyt jo neljä kuukautta selkävaivoista. Valitaan sitten joku toinen tapahtuma. Hieman olisi kutkuttanut osallistua heinäkuun lopussa Lahdessa järjestettäviin veteraanien yleisurheilukisoihin. Olisipa ollut herkullista, kun ensimmäinen maratonstartti olisi ollut MM-kisoissa! Sinne kun ei olisi vaadittu edes mitään aiempaa tulosta, mutta valitettavasti olen sattunut syntymään reilun viikon liian myöhään saadakseni osallistua noihin karkeloihin.

2 kommenttia:

  1. Niinkuin näet kirjoitan pseudonyymillä ja syystä,ha ha.Huom, blogini on aika lähellä totuutta, jonkun verran mielikuvituksella maustettuna.
    Minäkin rullaluistelen lasten kanssa silloin tällöin, tosin en vieläkään osaa JARRUTTAA. Voit kuvitella, että se on hauskan näköistä kun yritän ottaa katuvalopylväistä kiinni. Eli kerro sitten proffin neuvo miten saan rullaluistimet pysähtymään, kun se yksi pieni takajarru ei auta yhtään.

    VastaaPoista
  2. Pseudonyymi tai ei, sun blogiahan on oikein hauska lukea, Anna! Olen vaikuttunut...

    Vai jarruttaa pitäisi tehokkaammin? No jotkut tekevät yleisimmän jarrupalajarrutuksen sijaan T-jarrutuksen, jossa toinen luistin käännetään takana poikittain menosuuntaan nähden ja jarrutetaan renkaiden kyljillä. Renkaat tosin kuluvat tällöin tietenkin nopeammin. Sitten voi myös jarruttaa pujotellen tai jopa nelinkontin käyttämällä usein polvissa, kyynärtaipeissa ja mahdollisesti kämmenissäkin olevia muovisia jarrupaloja (joita jotkut suojiksikin kutsuvat), mutta se vasta näyttääkin vähän hassulta ;-) Mutta kyllä se takajarrukin rupeaa toimimaan, kun vaan jaksaa harjoitella painamaan sillä tarpeeksi asfalttiin.

    VastaaPoista