Nyt on puitu pari päivää sitä, miksi taas kerran meillä tie nousi lätkässä pystyyn, vaikka kaikki näytti hyvältä. Tehtiin muutama tyhmä virhe ja oltiin tehottomia, eikä saatu sitä ihan viimeistä itsestä irti. Näinhän se menee joka jumalan kerta.
Koistinen, jonka kaima valitettavasti loukkaantui kisoissa, alkaa uskoa siihen, että se vuoden 1995 mestaruus oli todellinen lipsahdus, kaikista pahin tilastokämmi, mitä ollaan jääkiekossa koettu. Ilman sitä olisimme symbolisestikin sellainen kansakunta, jollainen todellisuudessa olemme (tai ainakin Koistinen yksilönä uskoo olevansa) eli aina turpiinsa vähintään viime metreillä ottava, mutta silti aina tosissaan yrittävä ja aina uudestaan itsensä kasaava porukka, jonka hienojen pelien saldona on poikkeuksetta kunniakas häviö.
Ei muuta kuin ensi vuonna uudestaan takkiin ottamaan! Jo helmikuussa mahdollisuus hävitä taas, olympiafinaalissa vaikka jälleen Ruotsille. Mitäs me kauniit luuserit. Voittakoot huonommat eli ne, jotka eivät osaa hävitä kunnolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti