Yksi oli joukosta poissa

Tänään juostiin Tuusulanjärven maraton. En ollut paikalla. Jos olisin lähtenyt matkaan, minut olisi todennäköisesti saanut viedä tiputukseen varmaan ennen puoliväliä. Jo monta viikkoa kestänyt infektio ja melkoisen sökön oloinen selkä ovat tehneet tehtävänsä. Usein omaan sairasteluun on liittynyt myös pidempään kestänyt stressi. Niin nytkin, joten tämä ei ole mitään uutta. Tiedän, että tästä suosta noustaan, vaikkei sitä juuri nyt olekaan helppo uskoa. Tavoite on nyt syksyn juoksutapahtumissa, treenataan kesä ja katsotaan sallisiko elämäntilanne ja kroppa paremman valmistautumisen kuin kevät loppujen lopuksi antoi siihen mahdollisuuden. Nyt tiputetaan pois myös alkoholi. Nyt tehdään kaikki voitava, jotta se perkeleen 42 kilometriä mennään kunnialla läpi. Vaikka nyt onkin veto ollut totaalisen kateissa, luotan, että pohjalla kuitenkin piilee suhteellisen vankka peruskunto. On sitä sen verran hikipisaroita vuodatettu viiden vuoden aikana...