Tänään ei otettu lenkille mp3-soitinta mukaan vaan hölkättiin ihan vaan hiljaisuudessa. Sadekuuron yllättäessä muistelin menneitä aikoja, jolloin urheilu ei ollut kovin tärkeässä osassa. Silloin oli muuta, se oli silloin, eikä sitä ole syytä jäädä sen enempiä pohtimaan. Elämä lipuu eteenpäin, mutta jotkut ihmiset eivät unohdu vaikka itse muuttuisikin.
En enää muista, satoiko viisi vuotta sitten näihin aikoihin. Saattoi hyvinkin olla.
maanantai 31. elokuuta 2009
tiistai 25. elokuuta 2009
Rytkyt
Niitähän Rädynkin Sepolla oli kisamielen sijan kassissaan matkalla olympialaisiin. Niitä on myös Koistisella, eivätkä ne pääsääntöisesti ole todellakaan viimeisimmän muodin mukaisia teknisiä huippuasusteita vaan ihan tavallisia verkkareita ja huppareita. Näitä pesukone pyörittää lähes taukoamatta, ja taistelussa pinttynyttä kuonaodööriä vastaan auttaa toivon mukaan myös kemikaalit sekä raitis ulkoilma.
Hupparit ovat kyllä vaatteista monikäyttöisimpiä, varsinkin kaljulle kuntoilijalle. Eivät ne välttämättä itse aktin aikana toimi parhaiten, paitsi ehkä kylmällä kelillä lenkillä, mutta siirtymä- ja lämmittelyvaatteina kuin junan vessa. Ja kalju puolestaan on varmasti käytännöllisin hiusmuoti tässä elämäntyylissä...
Hupparit ovat kyllä vaatteista monikäyttöisimpiä, varsinkin kaljulle kuntoilijalle. Eivät ne välttämättä itse aktin aikana toimi parhaiten, paitsi ehkä kylmällä kelillä lenkillä, mutta siirtymä- ja lämmittelyvaatteina kuin junan vessa. Ja kalju puolestaan on varmasti käytännöllisin hiusmuoti tässä elämäntyylissä...
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Salaisia aseita
Koistinen oli shoppailemassa farkkuja samaan aikaan kun keihäsmiehet kisasivat MM-tittelistä. Jälkikäteen ajateltuna valinta oli aivan oikea. Television äärellä olisi itkettänyt varmasti enemmän.
Ei löytynyt kavereilta näköjään salaisia aseita löysistä hihoistaan Thorkildsenin varalle, mutta Koistinen paljastaa sopivien farkkujen löytymisen herkistämänä ja uusimman Kaurismäen samalla reissulla tsekanneena nyt kaksi omaansa matkallaan syvempään atleettisuuteen:
1) Masai-kengät. Melko staattista seisomatyötä tekevälle iskiasvaivaiselle miekkoselle ollut hyvä ostos, vaikkakin kallis. Testattu koko kesä hyvin tuloksin.
http://fi.swissmasai.fi/
2) Vibraatiolaite. Tämä kotisalilta löytynyt vibraattori on rentouttanut mukavasti. Korostetaan kuitenkin, että kyseessä on ihan ulkoisesti ja verkkovirralla toimiva laite.
Kaikkia keinoja käytetään ja uusiakin koko ajan aktiivisesti etsitään, mutta raja vedetään edelleenkin dopingiin ja jopa lisäravinteisiin ja siihen mihin rahat riittää, eli ainakin pidemmät ulkomaan leiritykset ovat toistaiseksi jäissä.
Ei löytynyt kavereilta näköjään salaisia aseita löysistä hihoistaan Thorkildsenin varalle, mutta Koistinen paljastaa sopivien farkkujen löytymisen herkistämänä ja uusimman Kaurismäen samalla reissulla tsekanneena nyt kaksi omaansa matkallaan syvempään atleettisuuteen:
1) Masai-kengät. Melko staattista seisomatyötä tekevälle iskiasvaivaiselle miekkoselle ollut hyvä ostos, vaikkakin kallis. Testattu koko kesä hyvin tuloksin.
http://fi.swissmasai.fi/
2) Vibraatiolaite. Tämä kotisalilta löytynyt vibraattori on rentouttanut mukavasti. Korostetaan kuitenkin, että kyseessä on ihan ulkoisesti ja verkkovirralla toimiva laite.
Kaikkia keinoja käytetään ja uusiakin koko ajan aktiivisesti etsitään, mutta raja vedetään edelleenkin dopingiin ja jopa lisäravinteisiin ja siihen mihin rahat riittää, eli ainakin pidemmät ulkomaan leiritykset ovat toistaiseksi jäissä.
perjantai 21. elokuuta 2009
Pörssitiedote
Sporttiteoria hakee jatkossa entistä aktiivisemmin uusia markkinaosuuksia investoimalla nyt mainontaan. Siksi liityimme tänään blogilistalle. Odotamme innolla uutta yhteistyötä foorumin kanssa. Ketään ei tulla irtisanomaan näiden uudelleenjärjestelyjen johdosta.
Lisätietoja:
www.blogilista.fi
Lisätietoja:
www.blogilista.fi
Todellisuuspakoa
Sikainfluenssa tulee. Talous syöksyy ja elintaso romahtaa lopullisesti. Ilmasto lämpenee ja maapallo tuhoutuu. Näiden skenaarioiden vastapainoksi suorastaan huudetaan Big Brotheria, Salkkareita ja yleisurheilukisoja. Myös Jessica Simpsonin korkkarit ja Lindsay Lohanin shortsit pistävät silmään lehteä lukiessa, ihan sen tehtaan lakkauttamisesta kertovan yhden palstan vieressä.
Vaan joulukuussahan on luvassa todellisuuspakoa oikein isosti, kun ensi-iltaan tulee Avatar. Se on megascifiohjaaja James Cameronin useamman vuoden työstämä huippukallis leffa, joka tulee ennakkohehkutuksen mukaan viemään elokuvan teknisyyden jälleen uudelle tasolle, kuten teki miehen Terminatorkin aikoinaan (varsinkin se kakkonen). Toivotaan myös, että tarina ja henkilöhahmot kiinnostavat. Hieman kyllä pelottaa, sillä ennakko-odotuksia on nyt rainalle ladattu kuin Evilän kisamenestykselle.
Tänään on joka tapauksessa päivä, jolloin olisi mahdollisuus nähdä valituissa teattereissa vartin verran pätkiä tuosta vaihtoehtoisesta todellisuudesta. Meille, jotka eivät halua mennä kurkkimaan liikaa tai ehdi, riittänee traileri. Onhan se kyllä melko lupaava:
http://avatar-trailer.blogspot.com/
Joku jo luonnehtikin trailerin perusteella Avatarin sisältöä näin: "Paha avaruusjalkaväki ampuu dinosauruksella lentäviä sinisiä rastahippejä, jotka haluu vain rauhaa!" Mutta ensi pyhänä olisi tarkoitus paeta todellisuutta Mika Kaurismäen uusimmalla. Se kertoo kai vaikeasta erosta.
Vaan joulukuussahan on luvassa todellisuuspakoa oikein isosti, kun ensi-iltaan tulee Avatar. Se on megascifiohjaaja James Cameronin useamman vuoden työstämä huippukallis leffa, joka tulee ennakkohehkutuksen mukaan viemään elokuvan teknisyyden jälleen uudelle tasolle, kuten teki miehen Terminatorkin aikoinaan (varsinkin se kakkonen). Toivotaan myös, että tarina ja henkilöhahmot kiinnostavat. Hieman kyllä pelottaa, sillä ennakko-odotuksia on nyt rainalle ladattu kuin Evilän kisamenestykselle.
Tänään on joka tapauksessa päivä, jolloin olisi mahdollisuus nähdä valituissa teattereissa vartin verran pätkiä tuosta vaihtoehtoisesta todellisuudesta. Meille, jotka eivät halua mennä kurkkimaan liikaa tai ehdi, riittänee traileri. Onhan se kyllä melko lupaava:
http://avatar-trailer.blogspot.com/
Joku jo luonnehtikin trailerin perusteella Avatarin sisältöä näin: "Paha avaruusjalkaväki ampuu dinosauruksella lentäviä sinisiä rastahippejä, jotka haluu vain rauhaa!" Mutta ensi pyhänä olisi tarkoitus paeta todellisuutta Mika Kaurismäen uusimmalla. Se kertoo kai vaikeasta erosta.
tiistai 18. elokuuta 2009
Päässä tuulee ja ajatuksia sataa
No johan nyt, kun olisi paljon asiaa, josta olisi kiva kirjoittaa tänne. Luovuus suorastaan tahtoo pursuta ulos. Ihmeiden aika ei ole näköjään ohi.
Mutta kerrotaan nyt kuinka toissapäivänä eli sunnuntaina kävin ensin salilla vetäisemässä oikein tappotreenin, pitkästä aikaa. Lämmittelin 8 minuuttia ja 22 sekuntia juoksumatolla. Saman ajan oli nimittäin Jukka Keskisalo juossut hetkeä aiemmin Berliinin MM-kisoissa. Tosin hän juoksi samassa ajassa tuplamatkan eli 3000 m ja vieläpä pomppi esteiden yli... Sitten siirryin nyrkkeilynomaisiin kuntopiiriharjoitteisiin. Tein 3 patteria, joissa jokaisessa oli kolme liikettä. Pattereissa oli lisäksi kolme sarjaa. Sykettä pidin koko ajan korkealla lyömällä säkkiin ja hyppimällä välissä narua. Iltapäivällä olinkin syystä ihan puhki, mutta matalalla lentäneet Hornetit sun muut helvetinkoneet estivät päivänokosaikeeni. Niinpä lähdin ajelemaan areenalle, koska sulkapallokausikin alkoi. Kauden ensimmäinen (!) juoksuaskel kramppasi pohjetta niin, että luulin toukokuun 2008 vamman jalkapallokentältä toistuneen. Silloin jälki oli tällaista:
Onneksi nyt selvisin säikähdyksellä ja olin kentällä loppuun asti. Eihän se peli kulkenut yhtään, mutta hyvät hiet tuli silti pintaan.
Ja nytpä sitten ollaankin kuljettu pari päivää totaalisen romuna. Tänään kuitenkin elvytin itseäni jälleen uimahallissa, jossa kuuntelin sivukorvalla kuinka ukot ruotivat pakolaispolitiikkaa ja sotahistoriaa. Seuraavaksi säntään kotitöiden kimppuun ja huvitan samalla itseäni vaikka muistelemalla, kuinka sunnuntaina sulkiskentällä yksi kaveri vertasi yläfemmoja jaellessamme hikistä ja lämmintä kättä Timo Jutilan pelin jälkeisiin alasuojiin.
Kyseinen metafora ei ole jättänyt minua vieläkään rauhaan, joten kiitos vaan.
Mutta kerrotaan nyt kuinka toissapäivänä eli sunnuntaina kävin ensin salilla vetäisemässä oikein tappotreenin, pitkästä aikaa. Lämmittelin 8 minuuttia ja 22 sekuntia juoksumatolla. Saman ajan oli nimittäin Jukka Keskisalo juossut hetkeä aiemmin Berliinin MM-kisoissa. Tosin hän juoksi samassa ajassa tuplamatkan eli 3000 m ja vieläpä pomppi esteiden yli... Sitten siirryin nyrkkeilynomaisiin kuntopiiriharjoitteisiin. Tein 3 patteria, joissa jokaisessa oli kolme liikettä. Pattereissa oli lisäksi kolme sarjaa. Sykettä pidin koko ajan korkealla lyömällä säkkiin ja hyppimällä välissä narua. Iltapäivällä olinkin syystä ihan puhki, mutta matalalla lentäneet Hornetit sun muut helvetinkoneet estivät päivänokosaikeeni. Niinpä lähdin ajelemaan areenalle, koska sulkapallokausikin alkoi. Kauden ensimmäinen (!) juoksuaskel kramppasi pohjetta niin, että luulin toukokuun 2008 vamman jalkapallokentältä toistuneen. Silloin jälki oli tällaista:
Onneksi nyt selvisin säikähdyksellä ja olin kentällä loppuun asti. Eihän se peli kulkenut yhtään, mutta hyvät hiet tuli silti pintaan.
Ja nytpä sitten ollaankin kuljettu pari päivää totaalisen romuna. Tänään kuitenkin elvytin itseäni jälleen uimahallissa, jossa kuuntelin sivukorvalla kuinka ukot ruotivat pakolaispolitiikkaa ja sotahistoriaa. Seuraavaksi säntään kotitöiden kimppuun ja huvitan samalla itseäni vaikka muistelemalla, kuinka sunnuntaina sulkiskentällä yksi kaveri vertasi yläfemmoja jaellessamme hikistä ja lämmintä kättä Timo Jutilan pelin jälkeisiin alasuojiin.
Kyseinen metafora ei ole jättänyt minua vieläkään rauhaan, joten kiitos vaan.
lauantai 15. elokuuta 2009
Sporttiteoria satsaa visuaalisuuteen
Nyt pannaan elämä risaiseksi ja julkaistaan oikein kuva. Ja kun Sporttiteoria ensimmäisen kuvansa julkaisee, se luonnollisesti esittäköön kahta miestä turkkilaisessa kylpylässä.
Koistinenkin palkitsi itsensä tänään tiukan työviikon jälkeen uimahallin höyrysaunalla ja hierovalla altaalla. Myös muutama varvi vesijuoksua vedettiin ja ihmeteltiin samalla, kuinka supisuomalainen uimahalli olikin lauantaiehtoona kuin kansojen sulatusuuni. Paikalla oli mm. niin venäläistä kuin afrikkalaistaustaistakin ihmistä. Ja kun uinnin jälkeen kävi pistämässä poskeen kebabin salaatilla kiinalaisessa kuppilassa, tulihan maapallo kierrettyä noin puolessatoista tunnissa.
Kuvahan on elokuvasta Zombie ja Kummitusjuna. Hieno leffa, ainakin muistikuvien mukaan, ja se on ehdottomasti hankittava, kun tulee vastaan.
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Pyhästä hengestä
Jos jatkaisin vähän edellisen postauksen teemaa karistaakseni nyt ainakin isomman narsistin viitan vielä kuitenkin suht´ kapeilta harteilta, niin todettakoon vielä että niin lihas kuin läskikin tulee ja menee. Mutta henki on se joka elää ja pysyy, ja se juuri on tämän omankin urheilupuolihulluuden taustalla. Eihän sitä muuten jaksaisi rehkiä, jos ei näkisi hikoilun taustalla jotain isompaa kuin maaksi jonakin päivänä jälleen tulevan biokemiallisen sekoituksen eri aineita (pääingredienttinä vesi, noin 70 %).
"Kun henki on vahva, niin vähäkin työ riittää maailman luomiseen." Vielä ei ole maailmoja luotu, mutta ehkä oma siivu sitä liikunnan avulla kuitenkin pelastettu.
Ja onhan se kai myös niin, että urheilullisuus on yleisesti hyväksyttyä valuuttaa vastakkaisen sukupuolen valloitusmarkkinoilla. Vaan henkipä on sielläkin se kaikista kovin Amex Platinum, tuo tietty katse silmissä ja pirun liukas kieli.
Ja tokihan se oikea korttikin auttaisi tuon hengen nostatuksessa.
"Kun henki on vahva, niin vähäkin työ riittää maailman luomiseen." Vielä ei ole maailmoja luotu, mutta ehkä oma siivu sitä liikunnan avulla kuitenkin pelastettu.
Ja onhan se kai myös niin, että urheilullisuus on yleisesti hyväksyttyä valuuttaa vastakkaisen sukupuolen valloitusmarkkinoilla. Vaan henkipä on sielläkin se kaikista kovin Amex Platinum, tuo tietty katse silmissä ja pirun liukas kieli.
Ja tokihan se oikea korttikin auttaisi tuon hengen nostatuksessa.
tiistai 11. elokuuta 2009
Kesäraporttia pukkaa
Vaikka ei se vielä ihan syksy olekaan, on hyvä kääräistä blogipakettiin kulunut kesä, joka meni pääsääntöisesti uusien duunien merkeissä ilman lomia. Mutta ei se mitään, ehtihän tuota kesästäkin nauttia ulkoillen, rullaluistellen ja moottoripyöräillen. Terassilla tuli käytyä peräti kerran ja silloinkin nautittiin alkoholitonta olutta. Siksi olikin huvittavaa, että tuolloin kaaduin tuolilla istuen aika lahjakkaasti. Vaarallinen laji!
Kesän huippuhetkiä oli ehdottomasti AC/DC :n keikka. Jäätelöä kului melkoisen paljon, mutta muuten tuli vietettyä urheilullinen kesä sikäli kuin töiltä ehti. Ajan puutteen takia sekä muutenkaan en ottanut aurinkoa rannalla vaan lenkeillä. Sain tämän takia osakseni muutamia Kuka tuokin pullistelija kuvittelee olevansa -katseita päästellessäni menemään ahon laitaa ilman paitaa. Totta kai pikku narsistina mieluummin näyttäydyn harrastuksen takia sivutuotteena kehittyneessä puolikireässä tomumajassa kuin vaikkapa sellaisessa elintasokropassa, joka minulla oli vuosia sitten. Mutta siitä huolimatta menisin paidatta sen kerran kun kesä sallii, vaikka minulla olisi millainen ruho tahansa tai esimerkiksi karvainen selkäryijy. Pesukonekin kiittää jokaisesta hikivaatteesta, jota sen ei tarvitse pestä. Niitä kun ei ole tulematta vuodessa kovin monta.
Mutta sitten kuvittelen vasta etsiväni Hunksien puhelinnumeroa, kun minulla on kymmenen kiloa enemmän habaa luiden ympärillä. Epäilen, ettei se päivä taida koskaan koittaa, varsinkaan, jos maratonista unelmoin. Mutta sen voisi toki hölkytellä yläkroppa paljaana. Eipähän silloin tarvitsi rasvata ja teipata nännejäkään...
Kesän huippuhetkiä oli ehdottomasti AC/DC :n keikka. Jäätelöä kului melkoisen paljon, mutta muuten tuli vietettyä urheilullinen kesä sikäli kuin töiltä ehti. Ajan puutteen takia sekä muutenkaan en ottanut aurinkoa rannalla vaan lenkeillä. Sain tämän takia osakseni muutamia Kuka tuokin pullistelija kuvittelee olevansa -katseita päästellessäni menemään ahon laitaa ilman paitaa. Totta kai pikku narsistina mieluummin näyttäydyn harrastuksen takia sivutuotteena kehittyneessä puolikireässä tomumajassa kuin vaikkapa sellaisessa elintasokropassa, joka minulla oli vuosia sitten. Mutta siitä huolimatta menisin paidatta sen kerran kun kesä sallii, vaikka minulla olisi millainen ruho tahansa tai esimerkiksi karvainen selkäryijy. Pesukonekin kiittää jokaisesta hikivaatteesta, jota sen ei tarvitse pestä. Niitä kun ei ole tulematta vuodessa kovin monta.
Mutta sitten kuvittelen vasta etsiväni Hunksien puhelinnumeroa, kun minulla on kymmenen kiloa enemmän habaa luiden ympärillä. Epäilen, ettei se päivä taida koskaan koittaa, varsinkaan, jos maratonista unelmoin. Mutta sen voisi toki hölkytellä yläkroppa paljaana. Eipähän silloin tarvitsi rasvata ja teipata nännejäkään...
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Gnothi seauton
Ja niin allekirjoittanut liittyi viikonloppuna veteraanikuntourheilijoiden kastiin, kun se 35 tuli mittariin. Ja vielä on se maratonikin suorittamatta, joten ei tässä todellakaan ruveta vielä mitään jäähdyttelemään.
Viikonloppu oli kyllä upea. Hieno sää ja kohdalle osuneet vapaapäivät suosivat rauhallista ja pienimuotoista juhlimista moottoripyöräillen. Tuli käydyksi Porvoossakin, jossa saaristolaisbuffet syötiin ja Remukin nähtiin, kuten myös paljon kiiltelevää kromia, niittejä ja nahkaa. Ja myöhemmin saunassa korvissa soivat päivän aikana kuuluneet jyhkeät moottorien äänet.
Tässä iässä sitä tulee tehtyä välitilinpäätöstä menneestä, ja omalla kohdallani homma on ollut aika rajua. Pitkä on ollut matka lähtöpisteeseen, eikä kolhuilta ole todellakaan vältytty. Mutta nyt on aika paiskata kättä itsensä kanssa ja olla valmis ottamaan vastaan, mitä tuleman pitää. Nyt sitä ehkä jo tuntee itsensä jotenkin, ja niinpä alkaakin olla korkea aika päättää, haluaako sitä olla naurulokki vai albatrossi.
Viikonloppu oli kyllä upea. Hieno sää ja kohdalle osuneet vapaapäivät suosivat rauhallista ja pienimuotoista juhlimista moottoripyöräillen. Tuli käydyksi Porvoossakin, jossa saaristolaisbuffet syötiin ja Remukin nähtiin, kuten myös paljon kiiltelevää kromia, niittejä ja nahkaa. Ja myöhemmin saunassa korvissa soivat päivän aikana kuuluneet jyhkeät moottorien äänet.
Tässä iässä sitä tulee tehtyä välitilinpäätöstä menneestä, ja omalla kohdallani homma on ollut aika rajua. Pitkä on ollut matka lähtöpisteeseen, eikä kolhuilta ole todellakaan vältytty. Mutta nyt on aika paiskata kättä itsensä kanssa ja olla valmis ottamaan vastaan, mitä tuleman pitää. Nyt sitä ehkä jo tuntee itsensä jotenkin, ja niinpä alkaakin olla korkea aika päättää, haluaako sitä olla naurulokki vai albatrossi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)