Gnothi seauton

Ja niin allekirjoittanut liittyi viikonloppuna veteraanikuntourheilijoiden kastiin, kun se 35 tuli mittariin. Ja vielä on se maratonikin suorittamatta, joten ei tässä todellakaan ruveta vielä mitään jäähdyttelemään.

Viikonloppu oli kyllä upea. Hieno sää ja kohdalle osuneet vapaapäivät suosivat rauhallista ja pienimuotoista juhlimista moottoripyöräillen. Tuli käydyksi Porvoossakin, jossa saaristolaisbuffet syötiin ja Remukin nähtiin, kuten myös paljon kiiltelevää kromia, niittejä ja nahkaa. Ja myöhemmin saunassa korvissa soivat päivän aikana kuuluneet jyhkeät moottorien äänet.

Tässä iässä sitä tulee tehtyä välitilinpäätöstä menneestä, ja omalla kohdallani homma on ollut aika rajua. Pitkä on ollut matka lähtöpisteeseen, eikä kolhuilta ole todellakaan vältytty. Mutta nyt on aika paiskata kättä itsensä kanssa ja olla valmis ottamaan vastaan, mitä tuleman pitää. Nyt sitä ehkä jo tuntee itsensä jotenkin, ja niinpä alkaakin olla korkea aika päättää, haluaako sitä olla naurulokki vai albatrossi.