Jos jatkaisin vähän edellisen postauksen teemaa karistaakseni nyt ainakin isomman narsistin viitan vielä kuitenkin suht´ kapeilta harteilta, niin todettakoon vielä että niin lihas kuin läskikin tulee ja menee. Mutta henki on se joka elää ja pysyy, ja se juuri on tämän omankin urheilupuolihulluuden taustalla. Eihän sitä muuten jaksaisi rehkiä, jos ei näkisi hikoilun taustalla jotain isompaa kuin maaksi jonakin päivänä jälleen tulevan biokemiallisen sekoituksen eri aineita (pääingredienttinä vesi, noin 70 %).
"Kun henki on vahva, niin vähäkin työ riittää maailman luomiseen." Vielä ei ole maailmoja luotu, mutta ehkä oma siivu sitä liikunnan avulla kuitenkin pelastettu.
Ja onhan se kai myös niin, että urheilullisuus on yleisesti hyväksyttyä valuuttaa vastakkaisen sukupuolen valloitusmarkkinoilla. Vaan henkipä on sielläkin se kaikista kovin Amex Platinum, tuo tietty katse silmissä ja pirun liukas kieli.
Ja tokihan se oikea korttikin auttaisi tuon hengen nostatuksessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti