Tahto lentää

Alla mainitun friikkishown yhteydessä järjestetään seuraavana päivänä "Suspension Sunday", jolloin sadalla eurolla pääsisi kokeilemaan lentämistä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sinut hilataan lihakoukuilla esimerkiksi selkänahastasi kattoon roikkumaan.

On myönnettävä, että hetken ajatus tuntui bisarriudessaan jopa houkuttelevalta, mutta ehkä Koistinen sittenkin sijoittaa tuon summan vaikka sen maratonin osallistumismaksuun. Ja jos se rahasta on kiinni, masokiminsa rajoja voi kokeilla ilmaiseksi vaikka kuuntelemalla riittävästi noita uusia Volkswagen Polon "ison auton tuntu" -radiomainoksia.

Lisäsyy pohtia onko urheilu hallinnut ehkä vähän liikaa elämääsi

Otetaan nyt vielä yksi raportti Koistiseen liittyen, koska se kuvaa jotenkin sitä, kuinka tässä on tasapainoiltu terveen liikunnan ja ehkä vähän överiksi lipsahtaneen elämäntavan välillä pari viimeisintä vuotta.

Kävin eilen uimahallissa ihan vaan kokeilemassa, kuinka se kone lähtisi käyntiin flunssan loppumetreillä. Kuntosalin jälkeen riisuuduin mennäkseni saunaan, kun viereisen kaapin herra katseli minua ja kyseli näinkö televisiosta edellisillan Arto Nybergiä. Sanoin, että joskus toki sitä tulee katseltua, mutta kyseinen jakso jäi väliin. Hän sanoi, että muistutan niin kovin olemukseltani sitä yhtä siinä haastateltua kaljua. Kyseessä oli friikkisirkuksen tyyppi, jonka porukan showhun kuuluu kaikkea masokistista toimintaa... Lävistyksiä, tulennielentää, painon heiluttelua tiedätte kyllä millä ja sen sellaista muuta pikku King of Pain -kivaa.

Pisti kieltämättä miettimään, kuinka masokisti loppujen lopuksi sitä itsekin on. Olisihan sitä voinut hallireissu jäädä väliinkin, olihan sitä flunssaakin vähän vielä.

Lisäksi se pisti aprikoimaan, että pitäisiköhän noiden show kuitenkin käydä vilkaisemassa ja toteamassa mahdolliset yhteneväisyydet itse:

http://www.sideshowseminar.com/

Voimabiisit osa 2: I Saved the World Today

Jos satuit huomaamaan "jin & jang -postauksen" vähän alempaa, tässäpä seuraa myös hyvä esimerkki tällaisesta dualismista.

Nimittäin on biisejä, jotka nopealla rytmillään ja energiallaan saavat puristamaan vielä sen yhden ylimääräisen pisaran irti. Mutta tarvitaan välttämättä myös niitä toisenlaisia biisejä, slovareita, jotka rentouttavat, antavat hengityksen hieman tasaantua ja suovat näin pienen lepohetken ennen seuraavaa pyrähdystä. Olisi hyvä, jos näitä biisejä ripottelisi lenkille soittimeen muutamia, ja olisi hyvä, jos yksi niistä olisi Eurythmics-duon I Saved the World Today (levyltä Peace, 1999).

Miksikö?

No siksi, että kyseinen laulu on sellainen, joka vie kuulijansa vastalauseista huolimatta reiluksi neljäksi ja puoleksi minuutiksi pois tästä pahasta maailmasta, utopiaan, jossa aseet on riisuttu, kaikki on hyvin ja ihminen onnellinen. Sellaisen illuusion aikaansaamiseksi tarvitaan hieno melodia jousitaustoineen sekä Annie Lennoxin upea ääni ja luontainen karisma, joka jättää kyllä nämä nykyiset madonnakopiot kylmästi paitsioon. Sen illuusion koettuaan jaksaa taas painaa kohti seuraavaa ylämäkeä samalla näin kaljupäänä käännellen biisin kertsi muotoon, jossa parturoidaan maailma :-)

http://www.youtube.com/watch?v=vueJNE3y0iA

Voimabiisit osa 1: Koska sydän sanoi niin

Nykyään mp3-soitinten aikakaudella musiikkia on mahdollista ottaa helposti mukaan lenkeille ja salille antamaan vielä ylimääräistä tsemppiä yksinäisiin treeneihin. Nyt Sporttiteoriassa startatkoon uusi sarja, joka esittelee käytännössä hikitestattuja voimabiisejä. Kunnian saa aloittaa Pelle Miljoona, jonka biisin Koska sydän sanoi niin soidessa Koistinen lupaa juosta aina, vaikka olisi kuinka hapoilla.

Biisihän löytyy Pellen klassikkoalbumilta Moottoritie on kuuma vuodelta 1980, jossa soitti vielä mm. Andy McCoy. Se on ylistys elämänjanolle ja hetkessä elämiselle. Siinä tuoksuu vahvasti nuoruus, mutta myös tällainen vähän varttuneempi setä voi löytää tekstistä näkökulman, joka hyväksyy myös tehdyt virheet. Biisi on melko simppeli, mutta helvetin energinen. Jatkuva liike tai rauhattomuus on biisille tunnusomaista, kuten useammassa muussakin levyn biisissä (Moottoritie on kuuma, Juokse villi lapsi, Vapaus on suuri vankila). Ollakseen hieman päälle parikymppisten punkkareiden tuotos, tämä(kin) kappale osoittautuu yllättävän viisaaksi:

http://www.youtube.com/watch?v=64k8wUcwLf0

Elämäntaiteilijat

On ihmisiä, jotka saavat kasaan elämästään sen risaisuudesta ja usein lyhykäisyydestäkin huolimatta tietyn taiteellisen kokonaisuuden. Suomessa esimerkiksi Juice ja Peltsi olivat epäilemättä heitä. Usein vähän pidättyväisistä briteistä tähän kategoriaan kuuluu julkkiskokki Keith Floyd, joka poistui maanantaina keskuudestamme.

Keithin elämä oli vaiheikas neljine avioeroineen ja monine ammatillisine käänteineen. Tuskin tarvitsee olla mikään suuri oraakkeli, jos arvaa että miehen boheemilla elämäntyylillä oli varmasti asiaan vaikutusta.

Joka tapauksessa Koistiselle välittyi Suomessakin nähdyistä kokkiohjelmista hänestä älykkään, tuntevan, huumorintajuisen ja sivistyneenkin persoonan kuva. Lisäksi vieläkin jossain varaston kätköissä taitaa olla miehen kirjoittama teos Kaikki kankkusesta, joka on asiaan syvästi perehtyneen tutkijan tarkkanäköinen yhteenveto meille niin monille läheisestä ilmiöstä.

Kokkiohjelmissaan Keithin tyyli oli suorapiirteisen näpräämätön ja niissä mentiin fiiliksen, toki usein liikuttuneen, mukaan. Joka tapauksessa ohjelmat olivat erittäin viihdyttäviä ja niissä oli myös se matkailuaspekti.

Bon voyage, Keith! Uusintoja vesi kielellä odotellen...

Narsismi R.I.P.

Kun kuntoilusta uhkaa tulla uskonto tai kun se alkaa hallita liikaa muita tekemisiä, on aika tehdä asialle jotain. Sporttiteoria jatkaa, jos jatkaa, urheilun parissa, mutta korkeintaan yleisellä tasolla. Koistisen oman henkilökohtaisen kondiksen kehityksen selvittely tällä foorumilla kuitenkin loppui tähän. Ainoa poikkeus asiaan sitten, kun se maraton on menty joskus läpi - jos on. Siitä tulee sitten spesiaaliraportti, mutta alkaa ainakin tämän vuoden mahdollisuudet siihen olla muutenkin jo aika vähissä.

Spesiaaliraporttia odotellessa tämä blogi tulee käsittelemään jatkossa muita mielenkiintoisia asioita maan ja taivaan väliltä, joista koostuu elämän koko kirjo ja sen suola. Bloggailu on kuitenkin ihan kivaa. Ja kuntoilu myös, mutta sitä jatketaan nyt enemmän privaatisti, sillä narsistia ei jaksa kukaan.

Liftiä ilmassa

On kaksi vastakkaista toisiaan täydentävää voimaa. Alamäkeä seuraa myötämäki. Valo ja varjo. Mies ja nainen. Ilman vastakkaisia varauksia ei energia liiku...

Selvästi huomaan taas navan vaihtuvan, kun downforce alkaa olla takana päin ja innokkuus valtaa jälleen alaa flunssan jäätyä toivon mukaan yllättävän lieväksi - tällä kertaa ainakin. Huomenna mennään taas nyrkkeilemään!

Elämästä ja urheilusta saa riemun ja kyyneleen, sillä ilman toista ei ole toista. Siinähän sen mielenkiintoisuus.

Downforce

No eipä tämä varmaankaan se H1N1 ole, kai sitä muuten makaisi jo punkan pohjalla. Onpahan vaan taas kerran se vaihe, jolloin kuormitus on mennyt yli ja iskee pieni väsy ja jokin infektio. Eikä voimien hupeneminen nyt pelkästään urheilusta ole, vaikka toki on tullut treenattua jonkin verran.

Oireina flunssankaltaiset oireet, pieni masennus ja jaksamattomuus eli mikään ei oikein kiinnosta. Ruokahalu(kin) vähän kadoksissa ja nukkuminen niin ja näin. Tämä on tämän elämäntyylin hinta, että välillä se saattaa mennä tähän. Aktiivisemmalla kuntoilijalla kun voi olla loppujen lopuksi herkkä mielen ja ruumiin instrumentti. Mutta on tämä parempi vaihtoehto kuin 24/7 apatia...

Eli nyt otetaan vähän iisimmin ja ollaan optimisteja. Juurikin kävin hakemassa syksyn salikortin jo aiemmin buukatun nekkailun ( 1 krt/ vko) lisäksi. Siihen vielä lenkkiä, uintia ja sulkapalloa, niin alkaa syksyn paketti olemaan kasassa. Uskon, että tästä noustaan nopeasti ja ruoka ja treeni taas maittaa kohta. Välillä siihen pitää turtua, jotta siitä osaa taas nauttiakin.

Ja jos perjantain nyrkkeilytreenit menivät tästä infektiosta huolimatta niinkin hyvin kuin menivät, niin miehen on periaatteessa pakko olla kuosissa!

Riskit

Kun lukee lehtiä, voisi uskoa, että ei ole mitään niin vaarallista kuin urheilu. Veteraanipainija menehtyi sairaskohtaukseen kesken kamppailun matolle Suomessa ja futaaja kentälle Tsekeissä. Lisäksi 19-vuotias seiväshyppääjä kuoli saamiinsa vammoihin Jenkeissä pudottuaan ohi patjan.

Itsekin pohdin rehkimisen riskejä, kun mietin menenkö tänään nyrkkeilytreeneihin, vaikka eilen ja tänään on ollut epänormaalin löysä, vetämätön ja semikipeä olo, juuri sellainen että flunssaa pukkaisi (sikako?). Toisaalta piru kuiskii korvaani, että mikä ei tapa, vahvistaa. Eli olepas nyt kova kaveri, ja jos peräti se nirri lähtee urheillessa, niin onko oikeastaan parempaa tapaa poistua kuin ns. suorilta jaloilta. Mutta taidan sittenkin kuunnella järkevämpää puoltani, joka ei pelkää mutta tajuaa, että eipä sen treenin hyöty ole kaksinen, jos kroppa jo valmiiksi huhkii pöpöjä tai ylirasitusta tms. vastaan. Eli tänään korkeintaan pientä ulkoilua, jos jotain nyt välttämättä tarvitsee tehdä.

Vuoden ahkerin treenaaja -palkinto

Pysti taitaa mennä kyllä tällä kaudella ohi, pääasiassa vuorotöiden takia. Mutta siitä huolimatta pyritään käymään boksailemassa mahdollisimman usein nautiskelemassa. Eiliset treenit olivat erittäin piristävät - ja rankat. Vaikka sitä kuinka lenkkeilisi ja kävisi kesällä salilla, nyrkkeily on sen verran kokonaisvaltaista touhua, että niin vain tänään ollaan oltu mukavasti voipunut. Siitä huolimatta kävin tänään ennen saunaa kesän varmaan melko lailla viimeisellä rullaluistelulenkillä.

Se on tämä elämän kiertokulku, kun yksi tulee ja toinen menee.

Release the beast!

Huomenna viimein alkaa omalla kohdalla nyrkkeilykausi. Edellisestä sessiosta on vierähtänyt vähintään neljä ja puoli kuukautta, joten into on kova ja pieni jännistyskin tuntuu päällä. Kesää ei ole laiskoteltu, kun ei ollut edes lomaa. Terasseilla ja grillin äärellä ei ole istuttu vaan kaikki liikenevä ”ylimääräinen” vapaa-aika on yritetty viettää omatoimisen harjoittelun parissa. Huomenna on hyvä testata, mihin kondis riittää vai onko sitä missään iskussa sittenkään.

Töiden takia eilinen ja tänään olivatkin lepopäiviä, joten huomenna ollaan varmasti kuin varsa kevätlaitumilla.

Vieläköhän sitä edes muistaa, kuinka ne käsisiteet sidotaan? Millainen se olikaan se salin huumaava tuoksu?

Filosofi istui käsi poskella ja mietti

Niin vain Audi-mies sai muutamalla naistenlehtikommentillaan koko valtakunnan sekaisin, mutta kun Tuomas Nevanlinna tyrmää meidät kuntoilijat johtavan sanomalehden kulttuurisivuilla, asiasta ei revitä lööppejä. Vaan Sporttiteoriapa repii:

JULKKISFILOSOFI RAIVOSTUTTI BLOGI-KOISTISEN: "HESARIN LUKEMINEN LOPPUI TÄHÄN!"

(Eihän se oikeasti kuitenkaan lopu. Mistä muualta sitä saisi päivittäisen annoksen Fingerporia?)

Jos oikein ymmärsin, Nevanlinna pitää kuntoilijoita kuolemanpelkoisina orjina, jotka ovat keskinkertaisuuksia siinä mitä tekevät. Sen sijaan huippu-urheilua hän kertoo ihailevansa korkeakultturina ja esimerkiksi Usain Boltin suvereenisuutta. Minä voisin puolestani todeta, että Sokratesta minäkin ihailen juuri sen suvereenisuuden ja merkittävyyden tähden, mutta annan myös Nevanlinnan ihan vapaasti esitellä aivoituksiaan enkä pidä sitä julkisena masturboimisena, joksi hän kuntoilun lähestulkoon luokittelee. Sitäpaitsi kun aivot saavat tarpeeksi happea, myös filosofointi luonnistuu varmasti vieläkin paremmin. Eli ulos vaan sieltä sen punkkulasin ja Canal Plus Sportin takaa, Tuomas! Lähde mukaan lenkille, niin voisimme samalla keskustella syvällisesti vaikka siitä, kuinka tällainen pikku blogi voisi jatkossa saada apurahoja tai mieluiten suoraan sen Finlandia-palkinnon.

Ja huippuunsa viritettyjä aivoja tai äärimmilleen vietyä fyysisyyttä enemmän ihailen itse yksilöitä, joissa yhdistyy sopivassa suhteessa hauis ja järki.

http://www.hs.fi/juttusarja/nevanlinna/artikkeli/Urheilun+iloja/1135248810827