Selvästi huomaan taas navan vaihtuvan, kun downforce alkaa olla takana päin ja innokkuus valtaa jälleen alaa flunssan jäätyä toivon mukaan yllättävän lieväksi - tällä kertaa ainakin. Huomenna mennään taas nyrkkeilemään!
Elämästä ja urheilusta saa riemun ja kyyneleen, sillä ilman toista ei ole toista. Siinähän sen mielenkiintoisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti