Talvea odotellessa

Sateinen syksy on jo pitkällä, kun kellojakin viime yönä siirrettiin. Jotenkin sitä toivoisi sellaista kaunista vanhanajan talvea, jossa olisi myös valoa. Vaikka tässä olikin jonkinlaista treenitaukoa, ja varmasti ihan syystä, taas tuntuu se sama vanha kutina päästä normaaliin rytmiin kiinni.

Löysin netin uumenista upean talvikuvan, joka on otettu auringonnousun aikaan Porkkalassa viime tammikuussa. Kuvaaja, Rob Orthen, toivoo että vaikka sen esittämä talvi jäätäisikin luita, niin samalla kuva kuitenkin lämmittäisi sielua. Juuri näin se tekee. Nouseva aurinko, uusi aamu ja sulava jää!

Kyseinen kuva on nyt Sporttiteoriaan kirjoittavan läppärin työpöydän taustakuvana, ja se antaa varmasti potkua talven treeneihin.

Taivas ja helvetti

Uskottava se on, että tänäkään vuonna ei sitten vielä maratonia menty. Se oli yksi uudenvuodenlupauksistani. Ne kaksi muuta puolijulkista lupaustani eli uuden työn ja uuden asunnon sentään sain jollain ilveellä hoidetuiksi, joskin ihan eri tavalla kuin vuosi sitten kuvittelin. Elämä yllättää välillä.

Olisi hyvä, että olisi jonkinlainen treenirauha, elämä sen verran stabiilia, että voisi keskittyä paremmin tai että energiaa ei hukkuisi turhaan perusasioiden pyörittelyyn. Toisaalta ne perusasiat muodostavat kai sitten itse elämän tai ainakin ison osan siitä.

Vuoden tai oikeastaan parin aikana on tullut seilattua taivaan ja helvetin välistä reittiä turhan tiuhaan. Molemmat paikat häiritsevät keskittymistä. Tämä seilaaminen on osaltaan luonnekysymys, sillä joillakin meistä taivaan ja helvetin väli on yksinkertaisesti lyhyempi, mutta myös olosuhteiden sanelemaa. Josko sitä joskus olisi niin kova luu, että mikään ei häiritsisi keskittymistä? Siihen tuskin kuitenkaan koskaan pystyy. Ja pitäisiköhän edes olla täysin zombie? Molemmat paikat, taivas ja helvetti, ovat tarpeellisia.

Jin & jang.

Voimabiisit osa 3: Koneeseen kadonnut

Silloin kun elämä potkii päähän ja potee angstia, on hyvä hikoilla itsestään ulos huonot fiilikset. Silloin on paikallaan kuunnella jotain energistä musiikkia, jonka sanoma on kuitenkin jotain ihan muuta kuin sitä, kuinka fantastista tämä kaikki on. Ei se vain toimi, jos työttömyys, ihmissuhdeongelmat, epäoikeudenmukaisuus tai joku muu vastaava vaatii fyysistä prosessointia.

Apulanta on tällöin erittäin hyvä vaihtoehto. Koistisella on hyvin tarkoitukseen käynyt Koneeseen kadonnut -biisi, jonka rivi "kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla" kiteyttää varmaan osuvasti sen, mitä tällä postauksella haluan sanoa, joskin se kipu kuolee tai ainakin huomattavasti lievenee huutamattakin liikkumalla verkkareissa. Toinen hyvä tuskan parahdus on samalla levyllä oleva Viisaus ei asu meissä.

Eli Sporttiteorian päivän, vähän joukoturkkamainen, vinkki tehokkaampaan treeniin on: elä vittumaista elämää! Sitä ei vain jostain syystä noissa trendikkäissä alan lehdissä kylläkään hirveästi hehkuteta...

http://www.youtube.com/watch?v=ZEB5Ypqg34A

Pyyhe kehässä

Puhutaanpa nyrkkeilystä. Toki vähän kuvaannollisesti, mutta kuitenkin.

Sinut on tyrmätty tai oikeastaan sinut on nuijittu keskeytyskuntoon, jolloin kyseessä on tekninen tyrmäys. Lähdit täysin valmistautumatta matsiin, joka kesti suurin piirtein puolitoista erää. Kamppailu oli jo melkein heti alusta asti yhtä tuskaa, ja nyt on pyyhe heitetty kehään.

Kysymys kuuluu, mitä sitten tapahtuu.

Tappio on karvas pala. Sen sulattaminen vie aikansa. Mutta ehkä jonakin päivänä huomaat motivoituneesi taas uuteen kohtaamiseen. Ja silloin olet toivottavasti viisaampi ja olet paremmin harjoitellut siihen. Raunioille kun ei voi rakentaa vaan perustan täytyy olla kunnossa.

Ehkä niin tapahtuu, jonakin päivänä, mutta joskus tulee vaan aika parannella haavoja, ja aika ne kai parantaakin.

Aika pysähtynyt

On jännää, miten jälkikäteen ajateltuna kaikki tuntuu niin selvältä. Kaikki nuo alitajuisetkin pienet teot ja valinnat ovat vieneet sinua tiettyyn suuntaan, vaikka olet yrittänyt muka viedä tapahtumia juuri toisaalle. Mutta jos et ole ollut siinä sydämestäsi ihan täysillä mukana, ei se vaan voi toimia eikä se näennäisestä tahdostasikaan huolimatta vain yksinkertaisesti lennä.

Toistaiseksi maratonsuunnitelma haudattu. Niin on käynyt ennenkin. Mutta vielä unelma elää...