On jännää, miten jälkikäteen ajateltuna kaikki tuntuu niin selvältä. Kaikki nuo alitajuisetkin pienet teot ja valinnat ovat vieneet sinua tiettyyn suuntaan, vaikka olet yrittänyt muka viedä tapahtumia juuri toisaalle. Mutta jos et ole ollut siinä sydämestäsi ihan täysillä mukana, ei se vaan voi toimia eikä se näennäisestä tahdostasikaan huolimatta vain yksinkertaisesti lennä.
Toistaiseksi maratonsuunnitelma haudattu. Niin on käynyt ennenkin. Mutta vielä unelma elää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti