Sporttiteorian uudenvuodenpuhe

Miehet,

Vuosi 2009 päättyi traagisiin tapahtumiin espoolaisessa ostoskeskuksessa. On selvinnyt, että murhien (eikä minkään julkisuudessa käytetyn termin "ampumavälikohtauksen") motiivina oli, taas kerran, mustasukkaisuus.

Suonissamme virtaa testosteroni, kannamme alkukantaista biologista perimää emmekä voi kieltää vaistojamme. Naisen puolesta tai takia on ihan luonnollista tehdä jotain "järjetöntä", mutta väkivallan käyttöä on Koistisesta ainakin aika vaikea yhdistää mitenkään rakkauteen.

Miehet, jos tulee turpiin lemmessä, teitä vaikka petetään tai teidät jätetään, kestäkää se kuin nainen. Rypekää itsesäälissä aikanne älkääkä ensimmäiseksi tarttuko pulloon tai ainakaan pidemmäksi aikaa. Itkeminen ei ole pakollista mutta suositeltavaa. Jos ette ole shoppailuihmisiä, kuten ehkä lienee asia, menkää purkamaan pahaa oloanne vaikka salille. Siellä on usein nyrkkeilysäkki. Sitä saa lyödä.

Ja kun pahimmat haavat on nuoltu, voikin alkaa pitää huolta itsestään toden teolla. Hemmotelkaa itseänne. Älkää jääkö kotiin makaamaan, vaan olkaa edes jollain tavoin aktiivisia. Strippausluolat, nettiporno, laastarisuhteet ja muut sellaiset eivät ole pakollisia, mutta joissain tapauksissa ookoo. Varoituksena todettakoon, että näihin vieroitushoitoihinkin voi kuitenkin helposti jäädä koukkuun eikä se edistä pitkässä juoksussa asiaa.

Ja jos kostaa sille exälle välttämättä täytyy, paras tapa on seuraava: ottakaa tapahtuneesta opiksenne, kehittykää, vahvistukaa ja kasatkaa OMAN elämänne palikat uudelleen, entistä parempaan järjestykseen. Jos ette voi ystäviä olla, ignooratkaa häntä ennemmin kuin häiriköikö tai ahdistelko häntä. Ei teidän suhteenne ollut kaiken sen negatiivisen energian arvoinen.

Paras tietenkin olisi, jos ei tarvitsisi kenellekään kostaa, exälle saati sivullisille. Ei se sen vaikeampaa jumalauta ole. Ei siihen tukiryhmiä tai valtakunnallista suruliputusta todellakaan tarvita.